Viherpeukaloksiko?Tänään soi puhelin.
Prrr.
Päivää ****** koulutuskeskuksesta, Olet hakenut puutarha-alan koulutukseen. Pääsititkö tulemaan perajntaina haastatteluun paikkaan ****. Muistathan ottaa mukaan kopion todistuksesta ja valokuvan itsestäsi. Nähdään perjantaina,ja kiitos!
Hämmennys.
Juu, hain minä puutarha-alalle(kin) mutta vasta neljäntenä tai viidentenä vaihtoehtona. Miten juuri sieltä kuitenkin soitetaan minulle, kotiin? Olen menossa, mutta millä mielellä en tiedä. Onko tämä nyt sitten sitä kuuluisaa kohtaloa? Huh....
3 kommenttia:
Oho!
Samanlailla minulle kävi vuonna-91, lähdin peruutuspaikalle psykiatrisen sairaanhoitajan koulutukseen. Vuosi riitti. Sitten valitsin toisin, väärin meni sekin.
Mutta noin sinulle ei tarvitse käydä, tuo kuullostaa oikeastaan aika mielenkiintoiselta. Vaatii tietysti jonkin sortin kiinnostusta. Sitä minulla ei sairaalamaailmaan ollut, ei sitten yhtään. Makselen vieläkin niitä opintolainoja.
Puutarha ala kiinnostaa kyllä. Mutta mihin koulutus sitten valmistaa, jatko-opintoihinko?
Olen niin jääräpäinen että epäilen olisiko minusta esim. floristiksi. Tiedän mistä tykkään ja muu ei sitten oikein innosta. Sitten vielä se kuinka minun fysiikallani raahataan puutarhakivetyksiä sun muita? Toki on apuvälineet ja koneet. Mutta inhoan koneita, enkä tykkää ajaa edes autoa.
Noh menen avoimin mielin huomenna haastatteluun, eihän sitä tiedä. Toki on muuten olemassa mahdollisuus ettei minua huolita puutarha-alalle(kkaan)
Aika hurja tuo psykiatrisen sairaan hoitajan koulutus, varmasti aikamoista! Sairaalamaailma on hyvin omanlaisensa, ja vaatii kyllä sitä kiinnostusta. Ei sitä muuten kai jaksaisi. Minullakaan ei sinne mitään vetoa ole, vaikka vanhempani ovat molemmat lääkäreitä.Olen vanhempieni tytär, mutten yhtään hoitaja/lääkäri tyyppiä. Harkitsen edelleen kasvatustieteitä avoimessa, josko kuitenkin änkeäisin sinne okleen, vaikka sitten kiertotien kautta.
Pystyn kyllä kuvittelemaan sinut floristiksikin:)
Tuo sairaanhoitohomma piti laittaa vaihtoehdoksi, vanhemmat vaativat. Pikkuisen katkera olen aina tästä...Pikkusiskot näkivät kuinka mun kävi, ja taistelivat omien valintojensa puolesta.
Lähetä kommentti