Kesäranta ja aurinko

Aurinkoahan ei tulisi ottaa, mutta kukapa haluaisi kesänjäljiltä olla aivan haamunvalkea?
Tosin todettakoon että Japanissa valkeus tavoiteltavaa. Meillä myydään itseruskettavaa Japanissa valkaisevaa/ vaalentavaa. Erikoista eikö?
En juurikaan tykkää vain maata auringossa. Tänään on tunnustettava, että kuitenkin ihan nautin. Oli ihanan joutilas olo siinä lämmössä makoillessa, kuin kissalla konsanaan. Kissanpäiviä!

Rusketukseen liittyy myös merkillinen käsitys siitä kuinka tummahiuksiset olisivat vähemmän herkkiä palamaan auringossa. Minun kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. Olen tosi valkoinen, siis hipiältäni. Enkä mitenkään erityisesti sitä tavoittele, aurinko vain ei meinaa minuun tarttua.Ilman suojakertoimia muutun ihan punaiseksi ja palan auringossa. Lapset ovat (onneksi) tulleet isäänsä ja ovat jo nyt aivan papuja. Äitini ja siskoni, nuorin veljeni ja vanhin pikku veljeni ovat myös papuja. Meidän kuuden poppoossa vain minä ja veli 2. olemme sitä herkästi palavaa sorttia, kuten isäni.
Tänään minulle sattui hauska sattumus, liittyen kesärusketukseen.
Juttelin varjoisassa puiston kulmassa äitini kanssa, kun kadun ylittänyt iäkkäämpi rouva pysähtyy. Ja ystävällisesti kehoittaa minua siirtymään auringon puolelle. Kesämekkoni (hihaton/olkaimeton) jättää selän melko avoimeksi, ja hänestä olin liiankin kalpea, vaalea. Kyllä maailmassa riittää huolehtivaisia mummoja.