Saatiin se asunto!
Hurraa, perjantaina mennään kirjoittamaan vuokrasopimus.

Kesä

think pink ja lankaostoksilla

Etsin isälleni syntymäpäivälahjaa ja satuin (Tampereella) Taito shop liikkeeseen. Ihastuttavia esineitä ja ideoita.
Mutta alakerroksessa oli lankakauppa! Löysin itseni ostamasta kuusi vyyhtiä Pirkanmaan kotityön villalankaa, sävyissä murrettuja vaaleanpunaisia.
Olen huomannut hullaantuneeni hempeään, tämä on päässyt suorastaan yllättämään. Vaaleanpunainen ei ole koskaan ollut minulle omimpia värejä. Miksi siis nyt.

Olemme suunnittelemassa muuttoa ja jännitän kovasti huolitaanko meidän vuokralaisiksi aivan unelmieni asuntoon. Minun ei tarvinut kuin astua rappu käytävään kun olin jo aivan myyty. Asunto oli juuri sitä mitä kerrostalo voi (minulle) perhaiten tarjota, unelma! Kuitenkin päätöksen tekee asunnon omistaja, talo yhtiössä kun ollaan tarkkoja siitä kenet vuokralle huolitaan. Tälläinen jännitys ei oikein ole minulle hyväksi, tulee niin pingoittunut olo.
Ehkäpä tämä tekee, että kaipaan elämääni vähän pehmoisuutta.
Stressiin siis auttaa myös se että joko ympäröi itsensä sillä vaaleanpunaisella tai laittaa vaaleanpunaiset kakkulat silmille. Siis THINK PINK!

Kuulumisia

Täällä olemme lomailleet äidilläni, tyttöjen mummilassa.
Kissanpäiviä, retkiä ja mummin ruokia. Minä olen saanut lepäillä, kun lapsilla on enon ja tätien kanssa leikkejä. Mummi on ihanasti pitänyt ipanat kurssa joten, kyllä tämä on hermolepoakin.

Tällä hetkellä tuntuu että elämä vie hurjaa vauhtia. Siitä minne ei mitään tietoa.
Kaikenlaisia isoja asioita leijailee ilmassa. Toisaalta muutos on hyvästä, toisaalta mitäs jos ei olekkaan? Miten tietää mikä milloinkin on se "oikea" päätös?Huh, toivottavasti nämä tästä ottavat tuulta alleen ja pian on jotain vähän kokreettisempaan kerrottavaa. On tylsää odotella ja hermoilla. Olen niin toiminnan ihminen. Aina en ehkä niin ajatuksella kuin olisi suotavaa. Tapahtua täytyy...




Merirosvoprinsessa ja kukkaistyttö ovat viihtyneet pihalla aivan ihmeellisen hyvin. Touhua on riittänyt, matojen etsinnästä muumi leikkeihin ja huippu mielenkiintoiseen kasvimaan kitkemiseen.
Voikukat kukkivat ja se näkyy paitsi lasten naamoissa myös vaatteissa. Huomatkaa keltainen nenänpää.
Onneksi ei niin väliä.
Muistan ettei itse pienenä saanut poimia voikukkia, kun kaikki vaatteet oli tahraisia sen jälkeen. Nyt en piittaa, sotkeentukoon.

Matkalla ja kotikissana

Käväisin Tampereella.
Tällä kertaa yritin ottaa hieman kuviakin. Kuin todisteeksi, että paikalla on oltu. Kuvista ei tullut aivan sellaisia kuin olisin halunnut, ja moni asia ja tilanne jäi kuvaamatta. Minua niin ujostuttaa ottaa valokuvia julkisilla paikoilla. Tuntuu että olen kuin mikäkin japanilais turisti. Olen vakaasti harkinnut (kunnon) järkkäri kameran hankkimista. Olisihan sellainen mötikkä paljon uskottavampi, kuin pikkuinen pokkari. Toistaiseksi kuitenkin asia on mietinnässä (tosiasiassa odottelen sitä lotto voittoa)

Tällä Tampereen reissulla olin ajatellut vierailla kuuluisassa kahvila Runossa. Minulla oli osoitekkin kirjattuna, mutten löytänyt sinne. Kahvila Europan löysin, mutta kello oli jo niin paljon, etten olisi millään ehtinyt rauhassa istua, joten sekin kahvila elämys jäi toiseen kertaan. Yritin etsiä lankakauppoja, mutten löytänyt niitäkään? Olen aina ollut aika huono suunnistaja (jo ala-asteella eksyin metsään) ,mutta totuuden nimissä Tampere karttani oli aika pienellä printattu.... Seli seli.





Hauskinta antia olivat ehdottomasti ihmeelliset höyryt ja pilvet joita useista piipuista taivaalle pöllähteli. Hyvin odottamatonta ja jännää! Lahdessa keskustan piippu (Mallasjuoman vanha) on pelkkä koriste, eikä ole tuprutellut vuosiin ellei jopa kymmeniin. Sää eilen oli viileä, muttei sekään pidätellyt todellista jäätelön ystävää herkuttelemasta vanhan-ajan suklaa jäätelöllä. Oli hurjan hyvää! Eikä maisemissakaan valittamista.

Taivas vaihteli päivän aikana väriä aivan sinisestä, harmaaseen, synkkään ukkospilveen ja kainoon iltaruskoon.





Tänään

Lapsi heräsi iloisena ,mutta harmi mieli kuitenkin vei aamupäivän mennessään.
Kurjaa kun toinen vain itkee ja ulisee. Ei suostu kertomaan miksi, tai miten voisin autaa. Äidin sylikään ei tälläisenä päivänä kelpaa. Kuuluuko tämä siihen kuuluisaan uhmaikään?! Hieman lepoa ja maitoa, ja toivottavasti päivä siitä paranee.

Sain jo jotain neulejuttuja valmiiksi. Yritän muistaa laittaa niistä kuvaa, ehkä ensi kerralla. Suunnitelmissa on kesäpaita vademan värisestä Sirdarin Just Soyasta. Nyt tosin on niin kamalan kylmä että kunnon villatakin neulonta houkuttaisi enemmän. Sellaisen oikein paksun ja karhean villan tuoksuisen ja lämpöisen. Toivon ettei viikonloppuna sataisi räntää niin kuin sääennusteet ovat uhanneet. Siis RÄNTÄÄ?! mitä ihmettä?!

Äiti

Tänään on todella sunnuntai, laiska ja leppoisa. Aamulla heräsin ja jäin sänkyyn kellimään. Ympäriltä kului hiljaista kuiskailua ja astioiden kilinää, ilmassa tuoksui aamukahvi ja letut. Äitienpäivä, sehän se!
Minusta on hauskaa jäädä sänkyyn ja teskennellä nukkuvaa. Paljon kivempi yllättää joku, näin. Miten voi tuoda toiselle aamukahvia sänkyyn, jos yllätettävä ensimmäisenä pomppaa sängystä karkuun. Minun äiti on sellainen, vaikeasti yllätettävä. Minä en, minusta hemmottelu on kivaa, ja on kiva antaa muille kunnolla mahdollisuus sellaiseen. Tietää että toiselle tulee hyvä mieli.
Tänään minua helliteltiin myös lahjoin, pilkkuja päälle pantavaksi ja musiikkia sulostuttamaan mieltä. Letut ja hillo, pitkä aamukahvi, söpöt piirustukset lapsilta= täydellinen aamu!



Ilon aihetta on myös ilmestynyt yritti penkiin. Odottamattomasti viher ja pipar mintut ovat selvinneet talvesta,ja kukoistavat levittäytyen (hieman liiankin) villisti yrttimaalla. Iloisin olen kuitenkin sitruunamelissasta, täysin odottamatonta! Kiehautan vettä, mintuuja mukaan muutama lehti melissaa ja neuleet käteen. Tästä tulee hyvä päivä!

Paljon onnea kaikille ihanille äideille!

Paljon kaikkea on tapahtunut :

-kävin ja rakastuin Tampereeseen (unohdin kameran kotiin!?)
-panikoin pääsykokeita
-kävin Helsingissä (niissä kokeissa)
-koe meni huonosti, seurauksena harmistusta
- pyörryin junaan matkalla kotiin
-pääsin ambulanssiin
-olen kunnossa mutta väsynyt

Bloggaamine kuitenkin jatkuu. Hivenen hitaasti ehkä. Olen nimittäin äidillä lomailemassa tyttöjen kanssa. Huh, maailman menoa!

Tänään aurinkoista ja hiven sadetta

Noitametsässä, tai sysimetsässä

Neiti N rakastaa kukkien poimintaa (kuin äitinsä) pihan kaikki narsissit ovat jo maljakko kukkina. Seuraan liittyivät muutamat sinivuokot.

Neiti An kerää käpyjä.


Sateen jälkeen









Tänään oli mukava päivä. Kävimme sysimetsässä (lasten antama nimi) katselemssa valkovuokkoja. Valitettavasti niitä ei löytynyt, kaikkea muuta kyllä. Keräsimme hienoja käpyjä, oksia ja mustikan varpuja. Oksista ja kävyistä tuli oikein hauska mobile kuistille. Ehkäpä kuvaan senkin jossain vaiheessa. Loput kävyt päätyivät tyttöjen kauppaleikkeihin hiekkalaatikolle. Kauppa kävi hyvin eikä käpyjä jäänyt paljoa yli. Myyntivaltteja siis.

En oikeastaan ole koskaan osannut nauttia auringonotosta. Tänään kuitenkin kellin laiskasti auringossa ja nautin lämmöstä. Kesä pisamat ovat jo tuloillaan, heti muutaman auringoisen päivän jälkeen! Pisamat ovat minusta oikein hauskoja, toivon että niitä tulee lisää.

Ilta päivällä taivaalta ripsahti pieni sade kuuro. Ilma viileni huimasti uimapuku kelistä villasukka keliin. Ihmmeelisesti se aurinko siis lämmitää. Sateen jälkeen tuoksuu ihanan tuoreelta ja raikkaalta. Mitä muuten tykkäätte koti pöksyistäni? Aika hienot eikö, melkein pitäisi hankkia reinot noille kaveriksi, tyyli loppuun silattu. Pöksyt ovat vanhat, äitini ystävän ompelemat perushousut pöytäliina pellavasta.
Vielä tulppaanit antavat odotuttaa itseään, väriä jo kuitenkin tarjoillaan.