Kotiaan on ihana suunnitella ja laittaa.
Mutta miksi suunnitelmat koko ajan muuttuvat? Miksei tule valmista?
Aina on jokin nurkka odottamassa valmistumista, ja jotain koko ajan puuttuu.
Milloin lamppuja ei saa laitettua, kun ei ole tarpeeksi korkeita tikkaita. Kirjat lojuvat toista kuukautta laatikossa, kun ei ole hyllyjä, kun ei viitsi lähteä niitä ostamaan (koska ei jaksaisi autoilla) Ompelu koneenikin lojuvat lattialla, koska en vieläkään omista kirjoituspöytää. Löysin kyllä eräältä kirpputorilta maailman ihanimman pöydän (240e) mutta en ole raaskinut sitä hankkia, miksi miksi!!!?
Ihmeellinen on ihmisen mieli sillä , yksi päivä melkein ostin 400e pianon, vaikken sellaista tarvitse. Oli niin nätti ja kaunist ja kun sitten voisimme tyttöjen kanssa opetella soittamaan. Miksi minulla on koti asioissa järki aina niin kaukana kaikesta. Huokaus niin tekemistä riittäisi. Mistä saisi lisä pään tuomaan järkevyyttä ja parit kädet lisää huushollaamaan. Tänään tulevat tyttöystävät leffailtaan. Eikä minulla ole TV:tä!!? Itse katson elokuvat aina koneelta, sillä minua pieni ruutu ei häiritse. En ole koskaan osannut arvostaa etenkään viihdetekniikkaa. Olen onnellinen ilman tv.tä. Kun ne ovat niin rumia ja isoja, ei minulla olisi ollut täällä sopivaa paikkaakaan, paitsi ehkä vintillä tai komerossa, mutta niitä tarvitaan muiden romujeni säilytykseen.

Isäni mökillä kukoistus vain laajenee, nyt menossa ovat kellokukat ja pihamaa on sinisen valloissa. Pian aloittavat myös sormustinkukat aukeamaan, ja siniseen sekoittuu hiven vaaleanpunaista. Kukat ovat kotonakin niin ihania. Suosikki aamu touhu meillä on lasten kanssa kävellä torilla. Katsella ja tuoksutella kukkia, ihastella uuden sadon vihanneksia ja vain nauttia torin leppoisasta kesätunnelmasta. Kesäisin on kiva kun joka päivä (su ei) torilla on ihmisiä ja kojuja.Talvisini hiljentyy siinä määrin että torilla tapahtuu oikeastaan vain markkina päivänä.

Oletteko kokeilleet paperinarua? Minulla menee hermo tuon materiaalin kanssa. Ihan kamalaa, niin kovaa ja hankalaa.
Tuosta kerästä olisi tarkoitus tulla tytöille kesäiset lierihatut, mutta voi olla ettei se suunnitelma toteudu. Eilen nimittäin katkaisin keskeltä poikki kauneimman kimaltelevan virkkuukoukkuni tuota lankaa vääntäessäni. Tyhmää tietysti käyttää muovista koukkua, mutta enhän arvannut.

Oi, elämää!
Eilinen konsertti oli aivan ihana.
Kuvitelkaa ihmisiä hyvällä mielellä ja sydämmestä kumpuavaa ihanaa oloa. Ja musiikkia! Entäs vielä laulavat ja tanssivat komistukset, oih!

Musiikki on aina ollut minulle elämäntuskaa lievittävä ja toisaalta onnea ja korostava vaikutus. Ei aikoina on mukaan tullut erilaista musiikkia, jokainen omalla tavallaan liittyen sillionseen elämän tilanteeseen.
Oman soittoharrastuksen (poikkihuilu) kautta olen aikoinaan löytänyt klassiseen musiikkiin. Baletti toi balettimusiikin. Rock/pop tulivat kuvioihin teinivuosina, myöhemmin on innostanut jazz ja soul. Nyt suurinta kumpua sydämmestä tuottavat latino rytmit ja musiikki. Monenlainen erilainen sellainen.

Täältä löytyy muutamia videoita eilisestä bändistä David Calzado y su Charanga Habanera
Käykää kurkkaamassa, jos mielenkiinto heräsi.

Eilen torilla tansiittiin ja soitettiin.Tänä viikonloppuna Lahdessa vietetään Tanssiva Lahti tapahtumaa. Esillä on monenlaisia tansseja eripuolilta maailmaa, eri tanssikoulut esittäytyvät ja iltaisin on tanssit elävän musiikin säestyksellä. Kuulostaa ihan kivalta.

Nämä herrat ja daamit ovat muuten Belgiasta! Mukaansa tempaava ja iloinen esitys, tykkäsin kyllä kovasti..Sattumalta pysähdyimme torille kahville odottelemaan sillä välin kun suutari korjasi sanfaalejani.
On myönnettävä että kansanmusiikki ja kansantanssit osaavat olla viehättäviä. Aina minuun ei kyllä ole oikein uponnut. Miksihän? Ehkä se riippuu myös toteutuksen tasosta ja tyylistä. Karakteeri tanssi on muuten myös jännittävää, olen joskus tanssinut. Meillä oli aivan huippu opettaja Ilma rouva Virosta. Sillä naisella oli asennetta ja luonnetta!

Tytöt ihmettelivät ja ihastelivat kovasti tanssiesityksiä, ehkäpä kokeilemme syksyllä käydä katsomassa lasten satubalettia. ...







Rannalla ja mökillä....




Saanko esitellä kesän yksinkertaisin mekko.
Kiva ja keveä, helppo kuin mikä toteuttaa.

Lapsesta tuli vesipeto, Niilin Krokotiili kuulemma. Neiti A löysi rannalta pienen possu lelun ja siitä tuli heti niin rakas. Possu on päässyt uimaankin. Kotonakin possulla leikittiin monta monta iloista tuntia.







Tänä vuonna Ukkelin (minun isäni lasten ukkeli/pappa) mökille tulee paljon karhunvattuja! Ehkä niin paljon että niistä raaskisi hilloa tehdä, tai piirakkaa. Odottelemme innolla myös millaista satoa kirsikoista tänä vuonna saadaan.
Neiti N suosikki puuhaa mökillä on kukkien kerääminen, meillä onkin aina mökki reissun jälkeen koti täynnä kauniita kukkakimppuja. Mitä luksusta!
Alimmasta kuvasta tuli mieleen jokin retrotyylinen kangaspainatus juttu. Ajattelin kokeilla jonnekkin jospa vaikka toimisi.
Luonnosta löytyy mitä kauniimpia kuvioita ja muotoja. Luonto inspiroi vaikka mihin, huh huh kun vaan saisi edes osaa siitä toteutettua mitä päässä pyöriikään.

Tänään illalla suuntaamme tyttöporukalla Tampereelle tanssimaan, Kuubalaisen bändin tahtiin.Voi mennä myöhään, mutta toivottavasti tulee oikein lystiä!

Kesäranta ja aurinko

Aurinkoahan ei tulisi ottaa, mutta kukapa haluaisi kesänjäljiltä olla aivan haamunvalkea?
Tosin todettakoon että Japanissa valkeus tavoiteltavaa. Meillä myydään itseruskettavaa Japanissa valkaisevaa/ vaalentavaa. Erikoista eikö?
En juurikaan tykkää vain maata auringossa. Tänään on tunnustettava, että kuitenkin ihan nautin. Oli ihanan joutilas olo siinä lämmössä makoillessa, kuin kissalla konsanaan. Kissanpäiviä!

Rusketukseen liittyy myös merkillinen käsitys siitä kuinka tummahiuksiset olisivat vähemmän herkkiä palamaan auringossa. Minun kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. Olen tosi valkoinen, siis hipiältäni. Enkä mitenkään erityisesti sitä tavoittele, aurinko vain ei meinaa minuun tarttua.Ilman suojakertoimia muutun ihan punaiseksi ja palan auringossa. Lapset ovat (onneksi) tulleet isäänsä ja ovat jo nyt aivan papuja. Äitini ja siskoni, nuorin veljeni ja vanhin pikku veljeni ovat myös papuja. Meidän kuuden poppoossa vain minä ja veli 2. olemme sitä herkästi palavaa sorttia, kuten isäni.
Tänään minulle sattui hauska sattumus, liittyen kesärusketukseen.
Juttelin varjoisassa puiston kulmassa äitini kanssa, kun kadun ylittänyt iäkkäämpi rouva pysähtyy. Ja ystävällisesti kehoittaa minua siirtymään auringon puolelle. Kesämekkoni (hihaton/olkaimeton) jättää selän melko avoimeksi, ja hänestä olin liiankin kalpea, vaalea. Kyllä maailmassa riittää huolehtivaisia mummoja.

Blogissani on muutaman päivän ollut muutaman päivän hiljaista. Minulla oli kotona nettikatkos, nyt on hankittuna mokkula ja yhteydet pelaa taas. Nyt voisi pakata kannettavan kainaloon ja matkata vaikka minne ulos ilmoille nörtteilemään! Mitä mahdolisuuksia! Kuitenkaan en oikein usko että niitä tulee juurikaan käytettyä, en minä niin kovasti nimittäin netissä pyörimisestä tykkää eikä toistaiseksi ole tarvinut muuta koneella juurikaan puuhailla. Kätevää jos työhönsä tarvitsee konetaa käyttää. Kotona kone vaeltaa alatai huoneesta toiseen, puuhasta toiseen. Meillä kun ei ole telkkaria lapset katsovat dvd elokuviaan toisinaan koneelta, senkin vuoksi reppana elää ihan matkailijan elämää.

Kotona on ihanaa, tykkään tästä kodista kovasti. Kuitenkin on myönnettävä että tässä riittää työn sarkaa vielä(kin) vaikka kuinka. Suurin murheenkryyni on wc! Miellä on itkevä vessa, sellainen joka öisinkin toisinaan ulinee ikäväänsä. Pönttö on tyllikäs ja samalla niin tyylitön keltainen perus istuin. Huokaus, viimeisin wc sattumus on että mokoma kieltäytyy vetämästä, nyt luulen että soitan sen putkimiehen. Tapetoinnista haaveilen, maalaamisesta samoin. Kahdesta lisä kirjahyllystä, nojatuolista ja siitä edelleen puuttuvasta kirjoituspöydästä....

Muuten meillä menee ihan hyvin. Sain soitettua ammattikouluun, ja nyt sitten sormet ristiin että huolivat minut pääsykokeisiin. Ei mitään tietoa millaisella karsinnalla tässä nyt mennään, mutta luulot eivät ole kovin suuret. Aina kuitenkin kannattaa kokeilla, eikös?!
Lapset hinkuvat joka päivä uimarannalle, säät eivät ole toistaiseksi suosineet kuin muutamaa hassua uintikertaa. Onneksi tulossa pitäisi olla aurinkoa!
Vähän olen pitkästä aikaa innostunut ompelemaan, hauskaa oli huomata että minusta on tuluutu suorastaan tehokas ja nopea. Kaksi mekkoa iltapäivässä! Vaalea apila kangas on ollut ennen verho, vihreä kangas puolestaan on ikivanhaa pussilakana kangasta. Olen innostunut jo siinä määrin että olen ommellut itsellenikin! Ja vielä lisää innostaa se että tällä kertaa tykkäsin valmiista vaatteesta (yleensä ihan inhoan itselleni ompelemiani juttuja) Kaksi mekkoa, ja jotain vähän juhlallista ehkä tulossa. Nyt olen ollut niin lennossa kaikkien ihanien salsa tapahtumien kanssa, joten juhla vaatteelle on tilausta. Kaksi seuraavaa viikonloppua menee jälleen Tampereella tanssiessa, mahtavaa!
Kaiken touhuilun lomassa olemme tyttöjen kanssa herkutelleet kesämakuja! Meidän suosikkeja, kirsikat, mansikat ja lasten tietysti herneet, jota eivät nyt päässeet kuvaan. Tummista luumuista saa ihana luumupiirakkaa, maailman parasta! Jos löydätte hyviä luumuja suosittelen kokeilemaan. Ohjetta väkertelen tuossa ehkä myöhemmin. Minttu tee on minun suosikki kesä juomaani, kylmänä ja kuumana maistuu!

Tuntuu että nyt asiaa olisi aivan liiaksi asti. Kaiken laista valmista olisi, ideaa ja jutunjuurta.

Tänään me Lahtelaiset muuten neulomme Vesijärvenrannassa hyvässä rennossa seurassa. Muistaakseni 17.00 pikku Veskulla! Tervetuloa mukaan jos satutte olemaan maisemissa!

Suloinen

Suomen kesä on niin suloinen.
Tämäkin kesä on,vaikka taivaalta tuleekin vettä toisinaan kuin saavista kaatamalla.
Sateella asunnossamme soivat sadepisarat, ropinaa ikkunalaudoilla, pientä lorinaa piharänneissä ja rummutusta katolla.
On toisinaan ihanaa olla vaan kotona.

Suomen kesässä suloista ovat luonto ja se loman tuntu joka kuuluu kesään. Ei ole kiirettä eikä stressiä. Useimmilla ihmisilläkin on mahdollisuus kesän jossain vaiheessa lomaan. Niin ei kai ole kaikkialla?
Säät eivät aina suosi, mutta onneksi harvoin on liian kuumaa. Uskoisin sen olevan aika rankkaa pidemmän päälle. Kuumuus siis.

Mistä kesäkukkasesta sinä muuten pidät eniten?
Apila on minun kesäkukkani tänä vuonna. Sen varmaankin olette blogissanikin huomanneet, apilakuvia on ollut jo tähän mennessä aika monta.

Kesäisin taivaskin on niin sininen.
Suloista kesää!

Kirjaesittelyjä

Hyvät ystävät, kas tässä Rowanin Bamboo Tape Collection kirja.
Kauniita kuvia, ihanine stailauksineen, ja niitä neuleita huokaus!

Jotenkin tuntui pitkästä aikaa tosi inspiroituneelta tätä selattuani.
Nyt päässä pyörii hurjasti ajatuksia ja suunnitelmia.
Kaikki kirjan neuleet ovat kauniita, mutta kuvasin tähän muutamia suosikkejani. Eniten pidän keskimmäisestä toppimallista ja alimman kuvan paidasta.
Voi kuolaus, kun tuollaisen saisi!
Lanka on 50g kerässä ja 6,50 kerä, joten tässä joutuu hieman mietintä myssyyn raaskiiko jonkun mallin aloittaa. Vielä kun en ole onnistunut englannin kielisestä ohjeesta toistaiseksi mitään neulomaan. Kertokaahan mitä tykkäätte...






* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ** * * * * * * * * * * * * * *

Kävimme tänään pitkästä aikaa kirjastossa tyttöjen kanssa yhdessä. Oli oikein lystiä!
Lasten osasto on kiva ja iso, siiltä löytäisi vaikka mitä luettavaa aikuinenkin. Olen kirjakaupassa ihastellut erästä Prinsessa kirjaa. Tänään jouduin ihan pidättelemään kiljaisua kirjastossa kun huomasi hyllyssä samaisen kirjan. Kyseessa Käteketyt Prinsessat (Philippe Lechermeier Rebecca Dauremer)
En ole vielä ehtinyt lukaista mutta luulempa että tykkään tästä. Kuvitus on omintakeista ja jännittävää. Ei kuitenkaan aivan kaikkein pienimpien prinsessakirja. Ehkä tämä onkin salaisesti kirjoitettu äideille, niille vähän isommille prinsessoille...




Prinsessa Kuunsäde kirjasta Kätketyt Prinsessat sekä minun pikku prinsessani A ja N.

A little bit of shopping

Tämä tyttö matkasi Helsinkiin ja takaisin.
Oli harmaata ja ja jotenkin niin kummallista. Kaipasin kotiin.
Matkalla oli kivaa, näin hyvän ystävän, mutta miksi minulle tulee Helsingissä niin kamala suorittamisen olo. Joka paikkaan pitäisi juosta, ja harmittamaan jää jos jotain ei ehdi. Eihän ne sieltä mihinkään katoa kaupat, kuppilat, museot, näyttelyt, kirpparit, miksi siis kauhea ahdistus?

Otsikko kertonee kaiken reissun tarkoituksesta: pikkuisen shoppailua.
Ostin Tampereen festivaaleille uudet kengät. Ihan oikeat hienot tanssi (lattari)kengät! Ihan hyvästi tuli hintaa, mutta on ne hienot, kevyet, taipuista, toivottavasti hiertämättömät, kultaiset, ihanat!
Kotona huomasin että tulin ostaneeksi aika korkeat korot. Kaupassa korot vielä tuntuivat hyvältä ajatukselta, nyt rupesin kuitenkin suorastaan jänistämään. Hiukan jo harjoittelin, mutta vielä lisä treeniä kaivataan ennen kuin uskallan noissa hyvällä itseluottamuksella ihmisten ilmoille.

Kävin toki lankakaupassakin (koska en uskaltanut mennä kangaskauppaan!). Viimein raaskin hankkia Rowanin Bamboo tape collection ohjekirjan. Sitä kirjaa olenkin kuolannut jo ikuisuuden. Miten ihanaa tutkiskella ja haaveilla kuvia oman sohvan nurkassa tee kupillisen kera.
Anteeksi muuten että unohdin tässä kotiin tulo hulinassa ottaa kirjasta kuvia, mutta lupaan kyllä että niitä on luvassa lähiaikoina.

Täällä kotikaupungissa sensijaan olen viime viikkoina shoppaillut lautasia. Paljon lautasia, eriparisia ja halpoja lautasia! Herkulliset aprikoositkin kuuluvat kesään, talvella kunnollisia ei löydä mistään.