Naisenergiaa

Tänään neiti A:ta harmitti. Nyyhkytystä ja kiukkuilua. Hetken kuluttua surumieli oli tiessään, mutta lapsi vakavana sanoi: äiti anteeksi, olin surullinen.



Jäin miettimään, onko minulla jopa liiankin kohteliaita lapsia?! Eihän surullisuutta tarvitse pyytää anteeksi, vai täytyykö.
Minusta tuntuu, että olen itse aika isolta osin surumielinen luonne. Mieheni kutsuu sitä pessimismiksi, muttei oikeasti tajua mistä on kyse. Surullisuuttakin voi olla monenlaista. En kuitenkaan tiedä haluaisinko lasteni perivän surusilmät. Ehkä tämäkin on näitä ns. naisten juttuja, hormooneissa ehkä? Tuntuu että miesten on toisinaan käsittämättömän vaikea ymmärtää näitä elämän pieniä vivahteita. Tai sitten lapset ovat perineet minun tulistuvan ja herkän tempperamenttini




Tässä se virkattu neulottu tunika teos. Ihanat värit, mutta muodossa on hieman hiottavaa, tämän hetkinen tila muistuttaa kovasti äitys paitaa.




















Täässä puolestaan villapellava hakee uutta muotoaan laseten villapaitana. On jännittävää osaankohan neuloa raglankavennuksen?!
Alla, taikakakin yläkappaleen puolikas. Sormet menivät tuosta pellavalangasta ihan helliksi, joten lennosta vaihdoin pehmeään villasekoitteeseen ja 8 puikkoihin. Olinko muuten aiemmin väittänyt ettei minulla olisi kesken eräisiä neuleita? Taisin puhua ihan höpöjä, näköjään näitä vieläkin löytyy. Ehkä joskus tämäkin tekele valmistuu. En sanoisi että odottelen innolla kaikkien näiden raiotej langanpäiden päättelyä.


Meillä on talossa tyttöjä. Sen näkee sisustuksesta, leluista, joka paikasta pukkaavista langoista ja nuppineulatyynyistä.

sarja kuvia

Sattumalta tielleni osui sinistä.
Ostimme tyttöjen kanssa eräs talvinen ja kirpeä pakkaspäviä Nivean voidetta, ja valintamme perustui ainoastaan kauniiseen rasiaan.
Kyltti on mahdollisesti tulossa omelu huoneeseeni, tai tiskikoneen ylle. Vitsikästä eikö?

Marmori kuulista pidän, lähes yhtä paljon kuin napeista. Ovat ihanan tuntuisia kädessä.

Viimeaikoina

Viime aikoina,

Kävimme viikonloppuna uimassa, oli ihana nähdä lasten pitelemätön ilo. Vielä mennään käsikellukkeiden varassa ja hiukan epävarmalla etenemisellä, mutta intoa ja uskallusta riittää. Ajattelimme mennä viikolla uudestaan, perheemme mies on innostunut uimaan matkaa, ja minua innoittaa lasten ilo. Itse en ole erityisen hyvä uimari, olen enemmän polskuttelija ja loiskuttelija tyyppiä. Kaikkiaan kun mietin liikunta mieltymyksiäni niin, en ole kestävyys laji tyyppiä. Minä hulluttelen ja liehakoin mieluummin. Sitä se on.

Kävimme muuten teatterissa mieheni kanssa! Tätä herkkua on meillä harvoin, mutta on se ihanaa aina. Parisuhteessa kaipaa kuitenkin myös sitä aikuisten kahdenkeskistä aikaa.
Olen ollut sitä mieltä ettei Stand Up ole minun makuuni, mutta on myönnettävä että on se! Olemme kahdesti käyneet ja hauskaa on ollut. Todella, vatsalihaksissa tuntuu ja ääni on jälkeen päin karhea, naurusta siis!
Suosittelen, Lahden Vanha Juko ja Niko Kivelä All Stars. Pidän kovasti muutenkin Vanhan Jukon tunnelmasta, sellainen vähän kellarimainen ja renttumainen, rento. Ei niin kaupallista teatteria!

Koska olen kuvaillut tätä blogiani myös käsitöitä käsittäväksi, on kai velvoittavaa jutstaa myös niistä. Jotain on valmistunut, se kuinka onnistuneesti onkin sitten toinen juttu. Virkkasin ja neuloin itselleni tunika, slipari, jutun erilasten villa kerien jämistä. Istuvuus ei aivan ole sitä mitä olin ajatellut, ja korjailut on mietinnän alla. Kesken eräisiä neuleita ei tällä hetkellä olekkaan muita. Kovasti taas mietityttää mitä seuraavaksi. Olen muuten haaveillut reissaavani Helsinkiin. Tapaamaan ystävää ja lankakaupoille! Pitäkää peukkuja että pääsen *
Tänään unohdin kameran kotiin, joten laitan kuvia lisää vaikka huomenna (tämä tosin ei ole lupaus, koska huomisesta ei koskaan tiedä?! esim. kiirettä, kiukkuilevia lapsia, pohjaan palanut ruoka tms.)

Eväsretki rannalle

Tänään aurinko paistoi aihanasti ja houkutteli meidät kotihiipparit ulkoilemaan. Keitin kahvia, laitoin voileipiä, miehua, keksejä ja päärynäkakkua.
Matkaan!
Oli hauska iltapäivä rannalla. Kuin kesä päivänä! Katselimme pilviä ja sinistä taivasta. Leikimme hiekassa ja tytöt rakensivat linnan. Eväät maistuivat ihanilta ulkoilmassa. Lisää tälläisiä päiviä ja eväsretkiä. Olisi ihanaa syödä jo ulkosalla aamiasita tai lounasta.

Alimmassa kuvassa neiti A istuu penkillä yksikseen katselemassa yli jäätyneen järven. Tuo pieni pampula penkillä on hänen hattunsa.

Odottelimme isin mukaan kahvittelemaan ja lähdimme kotiin päin. Olimme viisi minuuttia ehtineet olla sisällä. Kun ulkona puhkesi ihan myrsky. Tuuli ujelsi ja lennätti lunta. Muutos oli hämmentävän nopea ja raju. Luonnon voimat ovat hurjia ja armottomia.

Valo ja varjo

Valoa ja varjoa.
Tänään oli aamupäivällä kaunis valo. Taivas on jälleen pilvinen ja harmaa. Kuvat mustia ja harmaita. Kauneutta siinäkin. Toivoisin vanhaa filmikameraa ja rulleittan mustavalkofilmiä.




Korjailin eilen lasten paitoja . Tässä kirpputori paita sain kesäiset mansikat koristuksekseen. Idea oli neiti N:n. Fiksu tyttö en olisi itse keksinyt, ja oiken kiva tuli paidasta.
Täytyykin alkaa enemmän kysellä neuvoa tytöilä. Omaavat ilmeisen hyvän maun ja kekseliään pään.
(mansikat ovat fleece jämäpaloja pykäpistoilla kiinnitettynä)

Minun villapaitani.
Opettavainen tapaus siitä kuinka pieni ajattelu työ ennen kuin alkaa kovalla innolla puurtaa olisi ihan hyvä. Virheitä tuli paljon ja purkaa sai ahkerasti.
Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Pidän näistä väreistä paljon. Tuovat kevään mieleen.

2 kaksi

On sanonta kaksin kauniimpi. Tässä kaksi kertaa minä. En kuitenkaan ole varma miten paljon tämä tupla tosiaan kaunistaa?

Kaksi on mielenkiintoinen juttu. On ihana kun on parisuhteessa ja voi laskea kaikkea kaksi. On ihanaa nukkua pari vuoteessa sen toisen vieressä. Kuppejakin yleensä ostetaan aina parillien luku 2,4,6,8. Onko oletettuja vieraitakin aina parin tai parin parin verran?

Minulla on kaksi lasta, kaksoset. Kaikkea on siis hedänkin jäljiltään ja vuokseen kaksin. Monikkoperheillä on myynnissä paitoja tupla vaara, voisi olla myös x2 tai tosiaan kaksin kauniimpi. Toivoin pienenä tyttönä että minulla olisi kaksonen, sisko mielellään. Olisimme olleet ihan erottamattomat. Kuin paita ja peppu konsanaan. Kaksin olisimme metkuilleet ja ketkuilleet kaikilla kylillä.

Ihminen koostuu myös parillisista osista ainakin osin. Kaksi kättä ja pari jalkaa, silmiä ja korvia kaksin kappalein.

hidasta päivitystä

Miten minusta tuntuu ettei tämä blogi pysy nykyisin yhtään minun matkassani. Tuntuu että mennään joiltain osin niin vauhdilla ettei ehdi kaikesta kertoilla, kuviakaan ei ole.
Kuvaus kun ei vain kiinnosta näillä ilmoilla.
Miksi valoa ei ole tarpeeksi!! Salamasta taas en piittaa yhtään, koska kuvista tulee jotenkin aina ihan kamalia. Voi toki olla etten osaa käyttää kyseistä hienoutta oikein.


Mutta minä olen ommellut.
Housuja nimittäin! Joustofroteesta ja puuvillasta. Tuntuu kivalta kun tulee valmista aikaan. Jotain hyödyllistä ja toimivaa. Ajattelin vielä ommella pöksyjä lisää lapsille, ja ehkä miehelleni jos hän malttaa olla kiltti!
Kietaisu mallin kimono jakkuja tytöille olen miettinyt jo pitkään saas nähdä miten onnistuvat.

Kovasti jo kutsuvat ompelukset.

Kirjoittelen taas kun on jotain esiteltävää ja tähdellisempää sanottavaa.
Päässä pyörivät vain ompelu termit, eikä niitä jaksa kukaan kovin kauaa kuunnella saati lueskella.