Pari puhki tanssittuja kenkiä

Lähikaupungissa järjetettiin Latino Dance ilta, luvassa siis oli salsaa, merengueta, bachataa ja reggaettonia. Olin siis eilen tanssimassa pitkästä aikaa. Oli aivan ihanaa, ja tuntuu vieläkin että leijuisi ilmassa.
Tanssittajia riitti, mikä oli hauskaa. Ikävää olisi ollut viettää koko iltaa seinäruusuna. Ja jalat käyvät vieläkin kuin itsestään yks, kaks, kol, viis, kuus, seis.

Aluksi pari tanssit ja koko latinailaisten tanssien maailma tuntui minusta todella vieraalta. . Olen tanssinut monenlaisia mm. balettia, jazzia, modernia (vähän) karakteeri tanssia, sekä hiukkasen steppiä. Kaikki kuitenkin aivan jotain muuta kuin letkeä ja rento keinuva latino tanssi. Pitkään on tuntunut että olen aivan väärissä höyhenissä tanssitunneilla. Parin kanssa tanssiminen tuntui niin vieraalta. Nyt luulisin että tämä voisi sittenkin olla minulle se uusi hieno juttu. Ja ne musiikit, rytmit ! voih!

Jalat ovat hiukkasen väsyneet mutta mieli kaikesta valvomisesta huolimatta keveä. Sisällä palaa suuri hinku päästä pian taas tanssimaan.

Post 1.




Joku livahti salaa ja hiljaa meikkipussukalle. Puuhasi itsekseen hiljaa pitkän tovin.(olin keittiössä keittämässä soppaa) Sitten livisti paikalle. Äiti, äiti, olenko minä nätti?!
Lapsi oli laittanut iselleen mascaraa!
Kaunishan hän on ilman mascaraa(kin?) Hymyilyttää nuo kuvat. Tytöt taitavat kovasti ottaa minusta mallia, haluavat tehdä samoja juttuja ja auttaa aina ja kaikessa. Sitä toivoisi voivansa olla noin ison ihailun arvoinen.



Post 2.




Urheat vuorikiipeilijät uhmaavat korkeita kinoksia. Tässä kinoksessa olisi helposti vierähtänyt pidempikin tovi, väsymys kuitenkin yllätti ja juoksu jalkaa kiisimme kotiin. Pitkästä aikaa lapset melkein nukahtivat vaunuihin, sitä on viimeksi nähty alku syksystä. Lumi leikit ovat kivoja, mutta aika välineurheilua vaatteiden osalta. Minua kun aina paleltaa, ja melkein heti. En ole Sportti pulkeutuja, joten eivät pilkkihaalarit oikein innosta, toisaalta kurjaa palella. Onneksi lapset pysyvät lämpiminä kun meuhuavat niin kovasti. Neiti N on ihanstunut lumienkeleiden tekoon, ja alkaa jo olla aika taitava siinä. Olemme myös leikisti etsineet Pakkasen Poikaa ja hirmuista Lumimiestä kinoksista mutteivat tainneet olla kotosalla. Tytöistä olisivat hauskaa leikkiseuraa.

Pullia pullia lapsille pullia

Täälläkin riehui lumimyräkkä. Ulos unohtuneille vaunuillemme kävi hieman kehnosti. Rehellisesti ei oikeastaan innosta lähteä kaivamaan niitä lumikinoksesta, huokaus! Mutta kyllä se taitaa olla äidin osa hoitaa arjen ikäviä toimia. Esim. imurointi, tavaroiden paikoilleen vienti,pyykkäys & ripustus, ruuan laitto sekä tiskit. Lasten hius takut, hiusten shamppuointi, kynsien leikkaus, naaman putsaus, ulos pukeminen etc. Äääh, mutta on se äitys silti ihan ihanaa, eikö?










Lumipyryn kunniaksi päätimme leipoa pullia ja sämpylöitä. En yleensä tykkää käyttää kuivahiivaa, mutta pakon edessa oli kokeiltava ja tällä kertaa lykästi pullat kohosivat kauniisti.
En oikeastaan edes tykkää pullien leipomisesta, enkä juuri välitä syödä, kuin ehkä yhden. Lapsille se kuitenkin on tärkeää. On ihanaa kun innolla auttelevat ja haluavat osallistua kaikkeen. Ja lasten tekemät pullat ovat ainakin minusta niitä parhaimman makuisia, rusinoilla tietysti!
Kaapin kärköistä löytyi vanha tyttöjen tutti, päätimme antaa sen vauvalle. Vielä on harjoittelun alla luopua tuttipulloista. Niistä luopuminen onkin osoittautunut vaikeaksi.
Käsityö puolella kaksi pipoa Jatan mario piposta muunneltuna. Pipot ovat tyttösilleni, ja odottelevat enää koristeluja, ehkä helmiä, tai nappeja, rusetti?!

Alimmassa kuvassa uusi (vanha -70luvun) takkini. Ihana oikeasti hieno takki löytyi kirpputorilta. Hieman kovaan hintaan, mutta koska oli ihan virheettömässä kunnossa ja sopivan kokoinen en millään voinut vastustaa. Mietin kokeilisinko irrottaa nuo karva jutut, tulisiko parempi? Mitä mieltä?

Olen innoissani. Ompelin somat vauvat tytöille, ja siitä se sitten lähti. Taitaa olla mopo jälleen karkaamassa käsistä. Niin huvittaisi ommella jos jonkin laisia pehmoja. Aikaa vain on niin rajallisesti moiseen. Tuntuu etten saa istua 15 minuuttia rauhassa työhuoneessa. Heti on joku pyörimässä jaloissa. Harmittavaa! Lisäksi pää surisee täynnä ompelu haaveita. Minulle mekkoja ja lapsille uudet takit.

Kaiken kaikkiaan pääsiäinen meni aika tylsästi. Hitaasti medellen. Nyt ollaan onneksi taas arjessa ja puuhaamassa sitä sun tätä. Olen tässä miettinyt olisiko blogi tuttavissani halukkaita tapaamiseen. Minusta olisi ihanaa nähdä teitä kasvotusten! Jätetään asia ilmaan...

Kotipäiviä

Intouduimme tyttöjen kanssa hulluttelemaan kameralla. Tässä on äiti ! (tai oikeammin neitini N minun vaatteissani) Ala kuvassa neiti A (se malli) Oli lystiä, kuvailimme myös kenkä ja laukku kuvia mutta ehkä niistä myöhemmin. Jokus on hauskaa pistää vähän överiksi ja hullutella. Minusta on näköjään hauskaa pukeutua ja pukea muita, myös kaikki naamioituminen on hauskaa. Haaveilen epätoivoisesti naamiais kutsusta tai kutsujen pitämisestä. Huokaus!



* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Pientä kevättä ilmassa. Istutimme kesäkurpitsan siemeniä. Todella nopeasti mullasta pilkistivät ensimmäiset vihreät ja nyt ne ovat jo näin komeita! Jostain syystä erityisesti tykkään kasvatella kesäkurpitsoja. Viime vuonna epäonnistui koko sato, väärän kasvupaikan valinnan vuoksi. Ehkä tänä vuonna paremmin. Ja ovat nuo taimet ihan koti kukkinakin ihania. Alla sisustukselliset ohrat! Siis pääsiäis ruohot, joo ovat ihan kamalat!
Puku leikkien yhteydessä innostuimme kuuntelemaan kuuluisia Diivoja menneiltä vuosilta. Madonnan alku puolen kappaleet tanssittavat hyvin, 50 luvun jazz puolestaan vain on niin tunnelmallista.

Reissumiehet, naiset

Tyttöjen ensimmäinen juna matka sujui rattoisasti eväitä nutustellessa ja lepäillessä. Jännittävää oli. Helsinki oli tuulinen. En ottanut vaunuja mukaan, mikä näin jälkeen päin ajatellen saattoi olla virhe. Meidän vaunut ovat palvelleet hyvin tähän asti, nyt kunto on kuitenkin jo niin heikko ettei niillä ilokseen minnekkään lähde. Kävimme Senaatin torilla ihastelemassa laivoja, lokkeja ja torin antimia. Minua kiehtoi kauppahallin hurmaava tunnelma. Ihastuttavia herkkuja ja tuoreita kasviksia. Aah!
Kävimme myös ihanassa lelu kaupassa, kaikki vain oli hyvin hinnoiteltua. Harmitti kovasti kun en voinut ostaa tytöille ihania leluja ja nuken vaunuja sun muita. Hintaa kertyy nopeasti kun kaikkea tulisi aina kaksin verroin.Höh.

Valitettavasti vielä kamerastani loppui akku. Mikä minua harmitti, ja harmittaa edelleen. Miten voi unohtaa! Kuvia matkastamme Turkuun ei siis ole. Junassa tutustuimme herttaisiin ihmisiin. Kaksi tuntinen junassa kuluikin nopeasti. Perillä hotellissa olimme myöhään, lapset nukahtivat sänkyyn puhtaisiin lakanoihin. Kylpyammeessa oli ihanaa rentouttaa niin kehoa kuin mieltä. Tarvitsemme kotiinkin ammeen.

Turku kaupunkina on kiehtonut minua jo pitkään. Jostain syystä kaupunki vain on aina jäänyt käymättä. Tämäkään reissu ei antanut hyvää kokonais kuvaa kaupungista. Ensi kertaan siis. Paljon jäi nähtävää ja koettavaa.
Hotelli huoneestamme näkyi tori ja nukkuvat puluset, sekä Triumphin mainos kyltit. Minusta mielenkiintoinen ajatus. Sitä paitsi pidän prinessa kruunuista.

Sunnuntaina kävimme tyttöjen kanssa Antiikki &taide messuilla joiden yhteydessä oli myäs kädentaito messut. Lankoja tai käsityö tarvikkeita oli minusta harmittavan vähän. Etsin Noron lankojen ohje kirjoja, mutta valitettavasti kaikki kirjat olivat loppuneet edellisenä päivänä. Harmillista, nettiputiikkiin ohjattiin. En kuitenkaan ole vielä oikein oppinut ostamaan verkossa.

Kaikenlaista pientä ja ihanaa löysimme anttiikki messujen puolelta. Vanhojen lelujen osastolta ostimme lisäksi tytöilleni Muumeja, pikkuisia hahmoja ja muutamia pehmoleluja, ovat narulla kuivumassa siksi heitä ei juri nyt ole kuvia.

Ihmeellinen on kasvien voima. Pienen pienestä siemenestä ne pukkaavat vihreää näinkin harmaalla ja ikävällä ilmalla.
Olen ollut niin siinä toivossa että pian lumesta päästäisiin ja koittaisi kevät.Olenkin jo kaikille toivotellut ihanaa kevättä, noh ehkä olen tosiaan ollut siinä liian aikaisessa.Ainakin Herra Pakkasukko on ollut toista mieltä. Loppu viikoksi luvattiin kylmiä ilmoja, ja ulkona tupruttelee lumihiutaleita. Missä viipyy kevät ja lämmin. Minua kysyttiin kesäksi töihin kierrätys liikkeeseen ja paikalliseen antiikki liikkeeseen, vuorotellen lomasijaiseksi. Työ olisi minulle mieleen, ihanassa miljöössä, mielenkiintoisten esineiden keskellä. Kuinka sitä kuitenkaa voi ottaa kesäksi töitä? Suomen kesä on vuoden parasta aikaa. Jos olen töissä emme voi tehdä ekstemporee reissuja tms. Toisaalta...


Pyysin neiti A:ta malliksi jotta saisin kuvan uudesta hatustani. Kävikin niin että hattu pukee häntä paljon paremmin kuin minua?? Sama mieheni kannsa, minun hattuni ovat oikeastaan hänen hattujaan. Ja olen tilanteessa ettei minulla oikein ole mieluisia hattuja.Hattu on yhdistelmä kolmea eri ohjetta. Aloitin yhdellä mutta välillä suunnitelma muuttuia ja vielä lopuksi muutin kavennuksetkin erilaisiksi. Ehkä teen näitä lisääkin. Seuraavalla kertaa itselleni hieman isommilla puikoilla, jos vaikka pipo samalla suurenisi hieman.

Mallini keimaili oikein somasti kameralle. Huomatkaa myös hemaisevat helmet. Neiti oli sitä mieltä että hienolla naisella sopii olla helmet, etenkin jos vielä otetaan valokuvia.
Lapseni ovat ihan naturalisteja, aina nakuilemassa. Siitä asti kun oppivat riisumaan itse. Tavallaan vähän hassua, mutta kai se on luonnollista, etenkin pienille lapsille. Aikuisilla moinen käytös on jo pikkuisen outoa.


Ensimmäinen raglan lastenpaita uunista ulos! Lanka on Helsingin kädentaito messuilta ostettua Raijan Aitan Wollia. (30% pellavaa 70% villaa) Lankaa oli 200g mutta se ei aivan riittänyt joten hihan suissa on Smart langan vaalemanpaa twed väriä. Ajattelin tehdä vielä toisen, vaikka tyttöni ovat hieman epäkiitollisia neuleiden suhteen. Ajattelin olla oikein ovela ja koristeilla maanitella suosiota neulomuksilleni. Tähän suunnnittelin kirjontaa, nappeja ja ehkä pellava pitsiä.

Meillä on mieheni kanssa tänään vapaa ilta, ns. treffi ilta. Odottelen innolla, olemme menossa elokuviin ja kahville, tai syömään. Elokuvan on Miazakin legendaarinen Porco Rosso. (alkuperäisillä äänillä) Mietinnässä on viikonlopun reissu Tampereelle ja Turkuun. Onko kukaan muuten menossa Turun Käsityö messuille?

Olen väsynyt. Viikonloppu kahden riiviön kanssa vei mehut.
Pääsiäinen tekee tuloaan minun väsymyksestäni huolimatta. Olin niin sunnitellut tytöille virpomis asuja. En vielä kerro mitä, koska edelleen elättelen haaveita siitä että ehtisin ne ompelemaan.Kankaitakaan ei kuitenkaan vielä ole vain pieni vision häiväys päässäni.Tänä vuonna pääsiäinen kuitenkin on aikaisessa, vika ei siis ole minun olisin normaali pääsiäiseen nähden ihan aikataulussa.
Jotain sentään, meille kotiin ilmestyi pääsiäispuu. Siihen ovat Hepsunkepsut pääsiäis tiput lennähtäneet laulelemaan. Laitoin ohran siemenia multaan ja toivon ettei lopputulos ole kamala pehko heinää, vaan jotain sisustuksellista ja kaunista.

Ei tipuja vaan ennemmin paratiisi lintuja. Ehkä minun silmääni miellyttävämpää kuin kirkkaan keltaiset ja räikyvät chenille tipuset.
Kaunis kangas, eikös? Ihastuin siihen niin että se piti ostaa. Ajattelin ompelevani itselleni takin vakosametista ja tästä siihen vuoren. On vielä suunnittelu asteella sopivaa mallia ei ole löytynyt.


Ulkoilu päivä, jolloin äidiltä jäätyivät varpaat..





Tervetuloa leipuri Hiivan ja leipuri Rusinan puotiin. Täältä herkullisia uuni lämpimiä pullia. Leivoksia vain kilteille!

Palvelu pelaa ja neiti hymyilee!

Uusi kirppis hattu lämmittää hyvin, ja hymyä irtoaa kun keinussa kovan vauhdin saa!

Tämän kuva sarjan piti olla lumen innoittama. Sellainen kaunis ja valkoinen. Miksi siitä kuitenkin tuli harmaa?
Ehkä tämä on niitä kevään viimeisiä lumi, harmaata ja hiukan likaista. Kuvasin tietämättäni sitä mitä halusin, tosin eri tavalla kuin olin ajatellut.

Minua viehättävät nuo valkoiset pitsit. Niin kevyttä ja siroa, myös tylli on jostain syystä tällä hetkellä ihanaa. Mitä niistä tekisi? Se selvinnee ajan kanssa. Olen iloinen siitä että nykyisellään minulla on mahdollisuus työ huoneeseen/ varastoon, joka on kodista irrallaan. Täällä kankaat ja materiaalit voivat ketään häiritsemättä odotella hyllyssä inspiraation iskua. Olen huomannut että väkisin en saa hyvää aikaan. On saatava sulatella aikansa mitä mistäkin tulee. Kai se on jokin prosessi.

Pohdintaa käsityön arvotuksesta

Erään harmaan ja sateisen päivän pelastus löytyi kirpputorilta.
Valkoinen käsinneulottu valtaisan pitkä (minulla hame mittaa) palmikko neulepaita 100% villaa Hintaa 10e. Tavallaan ihanaa, sillä yleensä noin hienot paidat ovat jo lankojenkin puolesta niin kalliitta ettei minulla ole niihin varaa. Toisaalta, tunsin syvää syyllisyyttä, kun sain paidan liian halvalla. Miten joku kehtaa!
Neulomisessa on tosi kovasti työtä!
Miksi törmään alituiseen siihen kuinka vähän käsityötä tunnutaan arvostavan?
Ehkä ihmettelen asiaa koska minulle on luonnollista ihastua nimenomaan uniikimpaan ja ehkä karskimpaan työn jälkeen. Teollisessa tuotannossakin on toki puolensa, mutta kuitenkin.

Juuri eilen juttelin aiheesta mieheni kanssa. Hänellä ottaa välillä koville, kun intoilen käsityöharrastuksestani. Kun olen innoissani jostain, pidän jostain, olen suorastaan rakastunut johonkin. Oletan että myös muut ovat aivan yhtä haltioissaan siitä. Sitten onkin tyrmästyttävää huomata, ettei muita todellakaan kiinnosta.
Olin eilen autokoulun 2 vaiheen teoria tunneilla. Sain osakseni ihmetteleviä ilmeitä, kun otin neuleet esiin. Minä puolestani ihmettelin, mihin muut olivat neuleensa jättäneet. Onko muka parempaa paikkaa neuloa kuin rauhallinen luokka huone?! Siis oletus oli että muutkin ovat kuokussa puikkoihin. Niin ja mainittakoon että nyt (vihdoin) minulla on ajokortti ainakin seuraaviksi 40vuodeksi. Ei sillä että niin välittäisin, sillä en yhtään pidä autolla ajamisesta/ autoilusta. Tämä oli kuitenkin sellainen koetin kivi, että olen tosi iloinen ja onnellinen että sain itsestäni irti käydä sen läpi.




Hym, hym. Ylhäällä kuvaa lasten neuleesta, jonka aion tällä kertaa tehdä loppuun. Olen jo purkanut saman mallin kahdesta eri langasta kolmeen kertaan. Tällä kertaa näyttää kuitenkin lupaavalta.
Tyttöjeni mekot. Tuhkimo ja kesäheinä. Pahoittelen ryppyisyyttä. Ovat juuri pesusta tulleet ja odottelevat silitystä.