Vappu on hauskaa aikaa. Rrrrakastan niin naamiaisia ja pukujuhlia.
Niin ja simat ja tippaleivät. Kummistakaan en ole koskaan pahemmin perustanut, mutta eihän niitä syödäkään kuin kerran vuodessa, joten ihan perinne syistä niitä on aina maistettava. Kesäjuhliin ajattelin kokeilla raparperisimaa, onko kellään kokemuksia, toimiiko?

Työväenvappu kiehtoo minua kovasti. Sain hyppysiini kirjasen joka kertoo Suomen marssi ja mielenosoitus perinteistä, sitä siis on ollut joskus!!
Mihin kaikki tämä onkaan kadonnut. Ihmiset eivät enää ota kantaa yhteisiin asioihin marssimalla, aisoista vain jupistaa pienissä piireissä.Ehkä vappu on kadottanut merkitystään, koska nykyisin ei oikeastaan ole enää työväen luokkaa. Kukaan ei ainakaan halua sellaiseksi julistautua, kaikki ovat (tai ovat olevinaan) keskiluokkaa tai alempaa keskiluokkaa. Me ainaskin ollaan tosi köyhiä, ja siitä pirun ylpeitä. Tosin ei kumpikaan ihan perinteisissä työammateissa.

Olen sydämmeltäni ehdottomasti vasemmistolainen, siksi kaikki tämä vetoaa minuun kovasti. Harmittaa kun ei tänä vuonna osallistuta vappumarssiin. Viime vuonna taisin olla. Kaikki tuulessa liehuvat liput ja se tunnelma. Joka on sekoitus vakavuutta ja ylpeyttä, iloa.


Rakkaat ystävät (toverit?) oikein riemukasta vappua!
ps. kuvissa neiti N ja nokkahuili soolo.

Paljas jaloin kuljetaan

Tänään on ollut lämmintä, ja tepastelimme ympäri pihaa lasten kanssa paljain jaloin. Nurmikko tuntui jalkapohjaan (vielä) hivenen limaiselta ja märältä (johtuneeko savesta?) Mutta muuten oli ihanaa.

Meillä tuntuu mieheni olevan ainoa sukkatyyppiä oleva. Me muut tepastellaan aina paljain jaloin. On ihana tuntea erilaisia pintoja, ja viileys jaloissa. En tykkää tai osaa käyttää sukkia. Jos jotain niin sukkahousuja. Meillä myös katoilee sukkia, johonkin vielä selvittämättömään mustaan aukkoon. Käytämmekin aina eri parin sukkia (koskien minua ja tyttöjä) Ja se on herättänyt kerran jos toisenkin suurta hilpeyttä muskareissa ja kerhoissa, kyläillessä tms. Minua ei haittaa sillä maailmassa riittää suurempiakin murheen aiheita. Sitä paitsi joskus on kiva tehdä asioita nurinkurisesti.
Olen joskus nuorempana vaihto-oppilas vuonna pokeri naamalla jopa selittänyt että Suomessa kaikilla on tapan AINA pitää paitoja väärin päin. Olin kouluun lähtiessä vetäissyt lempi paitani tahallani väärin päin päälle (oikealla puolella pienehkö tahra). Hehhee tälläistä Suomikuvaa voi siis löytyä Japanin Osakasta, kiittäkää vaan siitä minua.

Innostuin hieman noista pikku liiveistä ja virkkasin Novitan bambusta toisen hieman erilaisen version. Ihan ok, tuli. Pehmoinen ja kevyt. Käytännöllisyydestä tosin en oikein tiedä. Tosin milloinkas muoti on muka ollut käytännöllistä?
Just Soya:kin on editynyt tosin hitaan puoleisesti, ne ovat ne 4 puikot. En tunnusta olevani hidas tai mitään.


Kuvissa vilkkuva keltainen, on narsissi. Tai oikeammin 4 narsissia. Viherpeukaloni ei olekkaan ihan niin olematon kun olen kuvitellut. Vielä odottelen innosta puhisten milloin tulppaanit kukkisivat. Sillä älin tyydymme nuuhkuttelemaan narsissien tuoksua ja ihailemaan maasta kumpuavaa kasvu voimaa.

Muodin huipullako?!
Tässä tyttäreni Prinsessa Ruusunen ja Viidakko Prinsessa
Olin yllättynyt kun vapaaehtoisesti pukivat päivä vaatteet. Tytöt ovat yleensä kaikkein mieluiten nakupelleinä. Mistä sekin tulee, en tiedä?! Luonnonlapset juoksisivat jo ulkonakin nakuina, jos en pakolla pukisi jotain päälle.

Viimeaikoina vaateleikit ovat olleet kovasti suosiossa. Suurta hupia on myös pukeutua äidin olkain toppeihin ja korkokenkiin. Luonnollisesti hienoilla naisilla on aina myös huulirasvaa.( lasten harmiksi en omista yhtään huulipunaa, siksi tyytyminen huulirasvaan)

Istutimme viikonloppuna orvokkeja. Ruukkukukat ovat siis jo toistaiseksi hyvällä mallilla. Toivottavasti yöt lämpenevät nopeasti, jotteivat kukkasemme palellu.


Yllätys laatikko!




Mieheni oli työporukan kanssa Ruotsin laivalla. Matkatuliaisina tytöt saivat näin hurmaavan muistipelin. Lapset ihastuivat, mutta minä olen ihan lääpälläni tähän. Värit ja kuvat ovat minun mieleeni, tykkään myös että on laadukas. (puinen) Heti hajoavat lelut ovat vihoviimeisiä.

Minulle yllätys lahjaksi oli hienoa hajuvettä kauniissa pakkauksessa. Tarpeeseen.

Kaupunki kävelyllä osa1.

Tervetuloa kaupunki kävelylle Lahteen. Kuvailen kotikaupunkini kauniita kulmia, lempipaikkojani ja ehkä muitakin nurkkia.
Lahti oli rankattu jossain listassa Suomen kolmanneksi rumimmaksi kaupungiksi (en muista mikä oli rumin) En kannata noin negatiivisten listojen tekoa, mutta on tunnustettava ettei Lahti toki kaikista kulmistaan anna kaunista kuvaa. Rumia ja huonosti tehtyjä rakennuksia riittää. Ilmettä kuitenkin kohotetaan. Kivetyksiä uusitaan, taloja maalataan, on ilmestynyt uusia katulamppuja, julkisivu korjauksia pitkin keski kaupunkia ,puistojen siivousta jne. Ehkä se tästä. Tämä on kannan otto kolmanneksi rumimmasa kaupungista.
Ensimmäisenä tutustumme nopeasti matkustaja satamaan. Valitettavasti sataman helmi, kaunis vanhassa talossa sijaitseva kahvila oli kiinni. Palaan satamaan kuvaamaan lisää, jotta näette senkin.
Edit laivan takaa näette Sibelius talon ja Ankkurin asutusaluetta.
Satamassa oli paljon ihmisiä jäätelöllä, ja kahvilla ystävien kanssa. Terassi laivat olivat jo aloittaneet kesä kauden. Ilta auringossa oli mukava istua penkillä ja katsella ohi pyöräileviä ihmisiä. Oli mukavan leppeä ja rauhallinen tunnelma.
Ja lokkien kirkuessa jäätelö maistui ihan kesälle.

Ensimmäisiä otoksia kaupunki kierroksesta, joka luvassa tällä tai ensi viikolla. Riippuen säästä ja kuvaajasta. Alkupalana, kappale sinisintä taivasta (sekä kaupungin kirjaston katulamppu), sattumanvarainen keltainen talo.

Parasta pasta ruokaa, jonka tämä kotihiippari on koskaan valmistanut.
Ja onnistuin tietysti, tuurilla.
Kaksi versiota, kasvis
minulle, ja jauheliha papu lapsille. Onko minusta tullut parin viime päivän aikana huippu kokki, vai maistuvatko kasvisruuat paremmalta näin keväällä, auringon voimaa?
Huomatkaa söimme päivällistä ensimmäistä kertaa ulkona. Aahh!



Mainittakoon mihin olen sijoittanut eilisen aikana. Ihanaa Soija lankaa, jota on jo muutamassa blogissa nähty mm. Mursuliinalla
on blogissaan tästä tunika. Langan väri pinaatti, osuvaa eikös?
Pitkään etsinnäsä olleet korvakorut löytyivät kirpputorilta. Näissä olo on varmasti kuin itämaan prinsessalla.

Ulkoilma virkistää niin kehoa kuin mieltä. Kaunis valo aamuisin ja iltaisin on aikaan saanut valtaisan valokuvien tulvan. Mihin niitä laittaisi,mitä niillä tekisi?

Unikon lehtien karhea pinta on jännä kontrasti kukkien silkkiselle pehmeydelle. Mikä on sinun lempi kukkasi? Minua viehättävät monet. Etenkin tulen punaisena keikkuvat unikot (salaisen syntiset viettelijät) jumalalliset pionit ovat myös kaunnita, vaatimattomista kukista iki suosikkini on metsätähti. Hento ja kaunis. Aikoinaan kun oli pikkuinen tyttö valmistettiin vielä metsätähti jogurttia, joka oli parasta herkkua...

Lapsi tarvitsee uuden kevät haalarin, lahkeet ovat auttamattomasti lyhyet. Pihistyttää enkä viitsisi ostaa uusia, ehkä noita voisi jatkaa joillain paloilla? Lapsi parkani ovat niin tylittömiä (vahoja vaatteita eikä merkki vaaatteista tietoakaan) onneksi ollaan kotona hoidossa, hih!

Musteläiskä testin siskostesti.
Mitä näet pilvessä?
Minä näen siinä valkyyrin (siivekkään eukon), joka heittäytyy taivaan halki siivet selällään, hame hulmuten.





Minun pikku liivini on valmis. Siitä tuli oikein ihana.
Tämä luovuuden hulluudessa virkkailtu liivi peittää hyvin lempi mekkoni miehustaan tulleiden pikku reikien paikkausjäljet. En tiedä muuten mitä virkaa näin pieni liivi voisi ajaa? Ensin ajattelin tehdä tähän vielä hihat, mutta siihen lankaa ei enää riittänyt.

Ps. tänään näin kevään ensimmäisen perhosen. Pieni nokkosperhonen (?) istahti aurinkoon tentti papereilleni lämmittelemään ja lehahti jo hetkessä pois.
Psssst kevät on täällä...

Hyvä soppa ja uusia vauvoja

Tuli tosi hyvä soppa.


Nimittäin sattumalta terveys
hetken ajamana tein vihanneskeittoa, ja onnistuin ihan yli odotusten.

Sisältää:
kaksi perunaa
pala selleriä
palsternakkaa
kaksi porkkanaa
puolikas pieni varhaiskaali
yksi kesäkurpitsa

kasvisliemikuutio/ tai suolaa ja pippuria
Yrttejä.

Kaikki juurekset pieneksi ja veteen. Viimeisinä kesäkurpitsa ja kaali. Lopuksi yrtit. Tarjoillaan kuumana kera raejuuston tai smetanan, niin ja hyvän ruisleivän.



Tässä tekele vaiheessa vihreää. Lanka alunperin lapsen raglanpaitaan ostettua teetee Popparia (maissilankaa siis) Neulomiseen ei lanka ainakaan minulla taipunut. Hermo meni ja lanka oli jatkuvasti halki. Virkkaantukoon se siis pikku liiviksi, minulle. Ihan hävettävää kun koko ajan olen väkertämässä jotain itselleni. Se vain on niin paljon helpompaa. Lapset (kiitämättömät?) eivät juurikaan välitä tekeleistäni. Miehelleni neuloisin mielelläni, mutta miesten villapaidan suuritöisyys hirvittää.
Kenelle te enimmäkseen neulotte/ virkkaatte?
Ompeluksissa puolestaan ompelen oikeastaan ainoastaan lapsille.

Tässä vielä kuva meidän uusista vauvoista. Ohje löytyy tästä hurmaavasta blogista (Mollychicken)

Kuppi kukkia äidille....

Olemisen sietämätön vaikeus

Olemisen sietämättömyyttä, esittelijänä neiti A. Meidän perheen mestari minun lisäkseni. Lapsella ainakin kehollinen itse ilmaisu toimii ja aika tehokkaasti.


Sukkahousu sankari kadehtii näitä neitejä...




Olen kokonaista kuukauden etsinyt itselleni uusia mekkoja, löytämättä mitään. Ostin kauppa matkalta uusimman Lantlivin, ja huokaus! Ihania mekkoja ja niin monta. Hinnat ovat toki aivat sietämättömiä,mutta ehkä tuo kauneus kuitenkin voittaisi? Muutenkin numero oli iloinen yllätys, kauniita kuvia tulvillaan.

Olemisen sietämättömyyteen kuulluu oleellisena osana kateus siitä kuinka joku tosiaan elää sitä sinun omaa unelmaasi. Niin kuin näissä kuvissa. Kyseinen koti esitellään uudessa huhtikuun Talo ja Koti lehdessä. Kamppailen kateuden ja inspiraation kourissa. Menkää tekin ja ostakaa omanne, lisätää tietoisuutta tuskasta.