Ready or not

Sain eilen valmiiksi neiti Ruususeni villapaidan. Kuvassa taka-alalla. Olen ihan tyytyväinen, tosin värit paljastuivat työn edetessä hieman tummemmiksi, kuin olin suunnitellut. Lopputulos on hyvin vihreä. Tyttöseni näyttäisivät niin somilta noissa, mutteivat ainakaan eilen suostuneet niitä pukemaan. Jatkan suostuttelua.
Kismittäisi, jos paitoja ei kertaakaan tulisi käytettyä.

Vielä hiukan nostalgiaa*

Kuvassa minun pikku töppöseni. Sattumalta löytyivät äidin varastosta, kun olin villasukka varkaissa. Minusta ovat söpöt, nahkaa ja teddy neulosta sisävuorena. Ajattelin kokeilla kopiota, jahka löydän jostain materiaaleja.


Viimeisin ompelukseni vei vanhan vilttin.
Ja, lopputulos, aika vaalean sininen!? Konepesun jälkeen kangas ei onneksi enää kutita, joten tunika pääsee piakkoin käyttöönkin. Ihastuin isoihin taskuihin. Niihin mahtuu sopivasti pikkuinen neuletyö, tahi iso nippu nenäliinapalleroita.

Ready or not*

Lopettamisen vaikeus. Onko teidän vaikea luopua käsityön teosta ja hyväksyä sen olevan valmis? Minulla on toisinaan tämä nimenomainen vaikeus. Tekisi niin mieli vielä vähän lisätä jotain tai ehkä laittaa nappeja, virkata reunukseen,....
Kuitenkin makuni on yleensä suht simppeliin tyytyväinen. Usein kokeilen kaikki eri lisäily hurpustukset ja kuitenkin päädyn riisutumpaan versioon,miksi?
Neule töissä tätä ilmentyy harvemmin, mutta olenpa eräätkin lapaset niin koristanut, etten tiedä kehtaako niitä käyttää. Myös yllä olevat villapaidat ja tunika ovat olleet hurjien lisäily suunnitelmien alla, näin on kuitenkin parempi, eikös?

Olen myös aivan mahdoton nappien keräilijä, niitä on jo aika paljon. Kaikki sekalaisia ja ihania! Täytyisi tehdä jotain oikein nappista että niistä pääsisi vähän eroonkin ja samalla tuo koristelu tarve tyydyttyisi.
Ready!

Lasten vaatteet ja äidin aatteet

Tämä soma tyttöjen neuleasu löytyi 1971 vuoden Eeva neuleesta. Toteutettavien listalle, kaikkien muodenkin lehden yli 40 ihanaisen neuleohjeen kanssa.
Pidän etenkin värimaailmoista, keltaisista ja ruskeista. punaisista ja vihreistä!
Mallit ovat myös somia ja herttaisia.

Minua on jo pitkää vaivannut armoton vetovoima menneisiin vuosi kymmeniin.
Itse olen 80- luvun puolivälin lapsonen joten olen missannut kaikki nämä ihanuudet, olin niin pieni ettei 80-luvusta jäänyt juuri mitään muistiin, sääli. 70-luvulla eivät vanhempani olleet edes tavanneet.

Nykyään lasten vaateliikkeissä saa etsimällä etsiä mieleisiään vaatteita. Eniten ihmetyttää aivan pienten vauvojen vaateosaston vauva farkut, farkku mekot, pikku takit yms. Mitenhän mukavia ovat päällä, toisekseen varmasti hurjan rasittavia puettavia. Ihmetyttää!

Minusta lasten tulisi pukeutua kuin lapset, olla lapsia ei pikku aikuisia! Olenkin vakavasti harkinnut omavaraisuutta lastenvaatteiden suhteen. Ainoa ongelma ovat housut joita en vieläkään ole kunnollisina onnistunut tekemään.

Miksi nykyään lasten on kasvettava niin nopeasti? Kaiken kaikkiaan nykyaika suosii kiiretta tehokkuutta ja nopeutta.
Haluaisin lasteni voivan olla lapsia, leikkiä lasten leikkejä vailla murheita tai surua. Ilman kiirettä oppia nopeasti ja heti laskemaan ja lukemaan.
Kaikki aikanaan, minua nykyajan kilpajuoksu kaikessa ihnottaa. Lapsetkin ovat erilaisia ja kypsyvät asioihin eri aikaan, on kurjaa kun sitä ei voida hyväksyä.

Aina vain nuoremmat aloittavat tupakoinnin ja kapinoivat kaikesta, haluavat olla jo niin isoja ja aikuisia. Nauttisivat lapsuuden ja nuoruuden ajasta, joka on aikuisuuteen verrattuna niin kovin lyhyt.
Haluaisin tytöilleni sen lastenmaailman jossa mielikuvituksella on vielä siivet.
Ilman tupakoita ja ällöttäviä minihameita sun muita.

Väärässä vuosikymmenessä

Kuva 1949 Omin Käsin lehdestä

Kaunottaret poseeraavat vuoden 1952 Omin Käsin lenden sivuilla
Alempi leidi vuoden 1956 lehdestä
Kuvat ovat mielestäni kauniita ja muoti hurmaavaa.

Mutta mihin tämä kaikki katosi?
Ihana tunnelma, ja kaunis pukeutuminen.

Lisää aikaa ja harkitsevampaa mainontaa

Tänään sen sai kokea taas. Päivään tarvitaan lisää tunteja! Inhottavaa kun aika loppuu kesken. Tänäänkin olin suunnitellut tekeväni niin paljon, mutten sitten tehnyt. Tietysti nämä asiat voisi tehdä myös huomenna tai ylihuomenna, mutta sietämätön luonteeni hinkuu kaikkea heti. Toivomukseni jouluksi on lisää aikaa!

Pakko mainita sillä minua kiukuttaa eräät kodinkoneliikkeiden mm. tv:ssä pyörivät mainokset. Todella kiukuttaa.
Mainoksissa on kuvattu tonttuja, jotka surullisina toteavat että kaikkihan tietää ettei kukaan enää halua tonttujen tekemiä lahjoja (tulkitsisin käsin tehdyiksi lahjoiksi)
Sillä kyllähän kaikki tietää että *********** kauppa on joulu kauppa. Lopuksi räväytetään kuva valtaisasta Lsdc Cdsl LCD Tv:stä vain hintaan 999 e. Mitä miellekkyyttä on moisessa mainonnassa. Ja kuka kehtaa väittää etteivätkö ihmiset haluaisi käsintehtyjä lahjoja.
Surkeaa tämä joulun kaupallistaminen. YYYÖk!
Enää eivät super hienot kaupat minua kiinnosta (osin koska ei ole rahaa) osin koska kaipaan jotain muuta, aitoa ja alkuperäistä. Uudistettu ja hieno kauppakeskuskin jätti ihan kylmäksi ja sai aikaan oikeastaan vain ahdistusta.
Huomenna aionkin mennä hengähtämään vanhantavaran liikkeeseen ja uppoutua vanhan ajan unelmiin.

Mietintöjä

Radiossa soi Barry White ihanalla kappaleella My every thing. Miehellä on ihana ääni, tekee hyvää! Lisää Barryä radioon!

Aamupäivän ompeluksena syntyi mekko. Kangas on itseasissa äidiltä saatu lakana.
Äiti ei varmaan yhtään tykkää kun leikkelen ja ompelen kaikki saamani tekstiilit.
(mm. verhot ovat usein tosi käyttökelpoisia ompeluksiin)

Nyt olemme tyttöni kanssa (tapaus joka edelleen suostuu äidin ompeluksiin ja mekkoiluihin!) kuin kaksi marjaa!
Malli on käytännössä sama vain aikuisen kokoon.
Ehkä vähän oudon näköinen, mutta yllättävän mukava päällä.

* * * * * * * * *
Meillä ei sängyssä ole patjoja. Aiemmin nukuimme avattavassa sohvasägyssä, veljeni muutti omaan kotiin ja annoin hänelle kellarista patjan. Nyt vasta tajusin sen olleen parisängystämme. Voih!
Nyt sitten nukutaan petarilla ja kirpparipeitoilla. Vielä harkitaan patjojen ostoa.
Ehkäpä tässä saa vähän ryhtiä ja selkärankaa? Ihmiset ovat monet todella huono ryhtisiä ja se vaikuttaa heti koko olemukseen. Pienenä tanssi balettia ja haaveilin siitä ihan ammattia. Noh, niin ei käynyt, mutta jos baletista on jotain hyvää ollut niin edelleen se vaikuttaa ryhtiin.



Kaunis on ihminen joka osaa kauniisti itseään kantaa. Onko näin? Mutta miten me sitten itseämme kannamme?

Itsevarmuus se kai kaunistaa. Toisaalta liika on siinäkin liikaa.

Olen löytänyt ratkaisun mikä auttaa minua, kopsuvat kengät. Kirppareilta haalitut vanhat kunnon nahka korkkarit ja keltaiset nahkasaappaat, ovat suosikkini. Näissä saappaissa tulee sopivasti hienohelmainen olo, varmasti näin näytänkin paremmalta.

muutos itsessä

Aika ja eletty elämä muuttavat ihmisiä. Viime aikoinan olen antautunut enemmänkin miettimään muutoksia minussa ja minuudessani.

Olen 23v. Ikäisteni seurassa tunnen itseni niin vanhaksi, suorastaan tiukkapipoiseksi. Ei ole enää vanhojen koulukavereiden kanssa paljoa juteltavaa. Useiden kanssa elämme niin eri maailmoissa. Ihmisinäkin olemme niin erilaisia.Minulla on oikeastaan aika vähän ystäviä...

Viimeaikoina olen havahtunut huomaamaan kuinka hyvin nykyisin viihdyn yksin.En ole vielä osannut päättää onko se hyvä vai ei. Aiemmin yksin olo oli minulle kuin kauhistus.

Olen ollut puhelias ja hauska, viihtynyt ihmisten kanssa ja innolla tutustunut uusiin tuttavuuksiin. Nykyisin olen tuntuu että herkemmin ihmisistä näkee jo kättelyssä ikävät piirteet ja herkemmin aistii sanomattomia viestejä. Mieheni usein sanookin etten muka pidä ihmisistä, mikä osin pitää paikkaansa. Valitettavasti valikoin aika tiukalla haarukalla kenestä todella pidän. Kyynisyys on niin inhottavaa, haluaisin olla enemmän hauska vähemmän inhottava.

Viimeaikoina olen usein huomannut olevani inhottava ja se kauhistuttaa! Stressi ja murheet sen tekevät, mutta eivät illeilyä oikeuta. Olen ollut viimeaikoina liian negatiivisella tuulella. Toivottavasti se ei jää päälle. En halua olla kitkerä ja katkeroitunut jo 23vuotiaana tai ikinä.

Jos jotain hyvääkin,
minusta on tullut rohkeampi. Olemaan oma itseni riippumatta muista ja muiden mielipiteistä. Minun ei tarvitse miellyttää ( paitsi omaa rakastani aina silloin tällöin)

Kaupungilla bongattu pikku hippibussi ja hilpeä takalasi.

Takki tarinaa

Ipanapapana ja Pipanapapana.

Eilisen päivän ompelin aamusta neljään tytöille uusia talvisempia takkeja. Ihan ok lopputulos. Mietin vain miksi taas tuli ostettua pinkkiä?! En edes tykkää väristä.
Fleece vain oli niin ihanan paksua ja pehmoista. Harvinaisen laadukasta, melkein kuin teddyä.

Takki on kääntömalli ja vuori on kaunista kukkakangasta, hillitympää kuin tuo kirkuva pinkki.
Malli on oma, a linjainen ja solmitaan ruseteilla. En tykkää vetoketjuista ja olen huono ompelemaan napin läpiä. Yleensä olen tehnyt hupulla kaikki takin, mutta nyt kokeilin pyöreää kaulus mallia.Sopii takin tyyliin ehkä paremmin kuin huppu.
Vielä olisi haaveissa tänään ommella hatut tytöille ja piirtää itselle hameen ja paidan kaavat. Luulempa tosin ettei onnistu, tytöt ovat kotosalla kipeinä.

purkki runoja rakkaudesta

Siivoilin työhuoneen hyllyjä. Esiin putkahti peltipurkki, sisällään runoja ja mietteitä.
Olin tyystin unohtanut näiden edelleen olevan tallessa. Jokus hajamielisyydestä on iloakin.

Rakkaus, ystävyys mietteet olivat häissämme noin 1,5v sitten kesällä vieraille mukaan otettavaksi tarkoitettuja. Miksihän niitä jäi näin paljon yli??

Aviomies on hän jonka sylissä et voi olla ihailematta makuasi miesten suhteen. -PatJerred-

Mitä tulisi elämästä jos meillä ei olisi rohkeutta yritää mitään -Vincent van Gogh-

On satua että morsiammetpunastuvat. Tosiasissa heidän kasvonsa hehkuvat voitonriemusta.-Roger Allen-

Kaksi karkkia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat oikein tiukasti toisissaan kiinni. -Tove Jansson-

Intohimot ovat portteja sieluun -Baltasar gracian y Morales-

lapsen oikeuksien päivä

Olen miettinyt lasten oikeuksia, maailmalla ja pienemmässä ympyrässä meillä kotona. Tuntuu pahalta että maailmassa on niin paljon (liikaa) lapsia jotka joutuvat elämässään kärsimään niin paljon ja jo aivan pienestä.

Olen miettinyt kovasti sitä meidän perheen haamuvauvaa. Vauvaa jonka vielä haluaisimme. Ensimmäisten kohdalla en edes miettinyt asiaa. Nyt se pyörii mielessä päivittäin. Onko itsekästä haluta vielä kolmas, kun minulla on jo kaksi ihanaa lasta. Toisaalta tuntuu surulliselta, etteikö enää olisikaan pikkuista pakettia tuhisemassa sylissä.


Tytötkin ovat kasvaneet huimaa vauhtia, viime aikainen pituuskasvu karsi 90% trikoo housuista kirpputori kassiin. Osaavat jo leikkiä tosi hienosti, omaavat ihailtavan mielikuvituksen. Vessapaperirullan hylsystä riitti iloa koko päiväksi, se oli mukana milloin missäkin leikissä.
Kun itse saisi takaisin lapsen mielikuvituksen, innon ja ilon kaikesta uudesta.

En ole vielä päättänyt haluanko kirjoittaa blogiini lasten nimiä, joten kutustaan heitä neiti apilaksi ja neiti ruususeksi.
Neiti ruusunen on kovin naisellinen tapaus, rakastaa äidin korkokenkiä, mekkoja ja ajoittain pihistää kaulaansa puuhelmet.
Neiti apilalla on kausi. Hän ei mistään hinnasta haluaisi mekkoja, ei mitään mekkoa! Ihmeellistä! ja epäilemättä kummallista.
Olen antanut hänen itse valita housuista mitkä milloinkin miellyttävät. Koska hänellä on mielipideasiasta niin olen katsonut että sitä olisi kunnioitettava, en kertakaikkiaan osaa ajatella että pakottaisin tiettyihin vaatteisiin tai esim. syömään pakolla.



Ihastus kankaaseen

Sain inspiraation kirpputori löydös lakanasta. Aluksi ajattelin takkia, mutta kangas on jo kulunut liian ohueksi siihen, joten tuli mekko! Mikä on tietysti vähäsen pöhköä, jos toinen ei halua mekkoja pitää. En vain osaa tehdä hyviä housuja, ovat aina jääneet yritelmiksi. Mekot sen sijaan luonnistuu.



Vanha lakana ja yleelline satiininauha ovat sopivan hassu, mutta minusta aika toimiva yhditelmä. Entä mitä mieltä olette?

Tällä hetkellä

Innostuin ideoimaan rintakoruja ja muita hepeneitä! Tässä yksi tuotoksista.
Olen myös löytänyt itsestäni virkkaajan! Mallin mukaan virkkaus minulta ei suju, mutta epämääräisen luova on kuin minua varten.

Koru projekteihin kuuluu myös lukuisten puuhelmien kasaamis intohimo. Nättejä helmiä vain meinaa löytyä niin harvasta.
Puikoissa on edelleen lasten villapaita. Ensimmäinen etukappale. Raidoittaminen on niin aikaa vievää. Yleensä neulon joka paikassa, mutta useamman karkailevan kerän kanssa se on turhan hankalaa. Siksi neule on ollut hidas toteutettava.



Olen saanut haalittua lisää ihanaisia nappeja, joita olisi tarkoitus lisäillä neulomuksiin, ompeluihin ja askarteluun. Minä niin rakastan nappeja!



Loppuun vielä upea marssikuva .
Pitkä 70- luku kirjan kannesta (Veikko Koivusalo, Timo Kallinen)

liika itsekriittisyys

Mieheni luki eilen ensimmäistä kertaa blogiani.
Sain läksytykset siitä että olen( kuulemma) negatiivinen.
Pitänee paikkansa. Olenkin päättänyt ottaa löysemmin rantein tämän koko käsityö harrastuksen. Lopettaa ainaisen marmatuksen ja vähintää yrittää olla positiivisempi.

Koska positiivinen minäni haluaa Alpakka lankaa lapsen ( kutittamattomaan) villapaitaan. Lähden kaupunkiin ja lankakauppaan!

Ompeluita ja hermokireyttä

Koko aamun siivosin työhuonetta.
Viikkasin kankaita ja järjestelin pitsejä. Kaikkia ihania kankaita olisi. Olisi ihana osata ommella itselle, mutta taidot rajoittuvat lasten takkeihin ja mekkoihin. Eikä tällä hetkellä ei ole pulaa takeista eikä mekoista.
Pah!















Projekti Mollat:

Jostain sain pälkähdyksen: haluaisin tehdä tytöilleni itse tehdyt Mollat.
Koko päivä on mennyt taistellessa niiden Molla maijojen kanssa.
Kaikista yritelmistäni tuli niin kamalia, että saivat kyytiä roskakoriin.
Päivä on virallisesti pielessä, ainakin ompeluiden osalta.

Päätelmä minusta ei ole nukentekijäksi!
Toinen päätelmä neulonta on rauhoittavampaa kuin ompelu!


<-- vanha molla (60- 70 luvulta tätini vanha)
Diivaileva Nalle *

Ainoa roskakori kohtalon välttänyt .

parisien cafe

Olen rakastunut Parisien kahviin.
Muu ei enää juuri maistu. Tee tai maitokahvi minulle, kiitos!

Aamupäivä kahvilla Pariisilaisessa kahvilassa:
- 1. musiikkia
-2. hulluttelu vaatteet/ tosi räjähtänyt look (niin boheemia!)
-3. laula musiikin tahtiin kun keittelet kahvit
-4. mukava asettautuminen nojatuoliin, neuleet kahvi ja lempi suklaa käden ulottuville ja,..
-5. sulje silmät hörppäise kahvia ja olet (kuin) Pariisissa!


Valmiina tossukat pöhköillä napeilla. Tossut Suuri Käsityölehden Anu Harkin ohjeen mukaan Fritids garnista. Virkkasin takareunat korkeammiski kuin edestä, ja reunaan organza nauhaa. Napit ovat pöhköt, en tiedä miksihän laitoin, eivät oikein sovi?!

Olen hullaantunut palmikoihin, turkoosin sinisestä Alfasta tulossa rannekkeet. Kenelle??
Olen niin tuhma että tällä hetkellä neulon itselleni vaikka olisi joululahjojen teko kausi! Tuhmaa!

tänään

Eilen aloitin näpertelmään angoratoppia villapellava langasta.
Olen nimittäin oppinnut (opetellut) palmikoiden neulonnan.
Jo oli aikakin voisi ajatella, mutta toisaalta pelkällä oikealla ja nurjalla tekee paljon.

Lanka on ostos käsityömessuilta. Ja haisee vallan kamalan ihanasti! Töistä tultuaan mies varovasti tiedusteli olin kenties ostanut messuilta oikean lampaan, haju oli kuulemma yhtä tyrmäävä. Mutta minusta se menee kyllä liioittelun puolelle.

Puikoissa pitäisi kyllä oikeastaan olla kaikkea muuta kuin hupsutukset itselle. Lanka oli vaan niin houkuttelevaa, oli pakko saada se käsiin. Olin suunnitellut tekeväni toisen villapaidan tytöille, jotta olisi molemmille omat. Toisaalta olisi myös kaksi isoa rullaa harma valkoista hahtuvaa, joka niin viettelevästi kutsuu minua.
Yritetään olla ahkerana!

Kirja aarteita

Pikku veljeni on aatteen mies! Hän on totaalisen hurahtanut nuevostokirjallisuuteen ja venäläisiin klassikoihin. Olimme eilen joulu lahjoja metsästämässä kirjoja tulvillaan olevassa antikvariaatissa. Sieltä käteeni tarttuivat nämä lasten klassikot. Hyviä, mutteivat yhtä vakavia kuin venäläiset.

Myös pieni Peppi lähtee merille kirja muutti meille. Peppi kirjoissa vain on sitä jotain.

Nunnu kirjoissa on omalaatuinen kuvitus. Pidän räiskyvistä väreistä ja ihanan 60- 70 lukuisesta tunnusta.

Omat suosikkini pikkuinen möksö ja hiiri.

valmis!

Sain tyttöjen villapaidoista valmiiksi toisen! Ihanaa ensimmmäinen onnistunut villapaita! Tätä täytyy juhlia, ehkäpä lankakauppa visiitillä huomenna.
Paita näkyy kuvassa huonosti,kun ei ole kantajansa yllä. Kuvaaminen olisi ollut mahdotonta sillä vilinällä joka meillä eilen illalla pyöri. Ohje on Sanna Vatasen Hyvän olon neuleita kirjasta, tytön puhvi villis ilman pitkiä hiha pätkiä. (Eivät tulevat käyttäjät halunneet+ on onneksi helposti lisättävissä myöhemin)
Langat paitaan sain äidiltäni joka oli ne venäjältä joskus aikoja sitten ostanut. Ei ole hajuakaan mitä lankaa kysessä on. Tykkäisin ajatella sen olevan äitini kotimaan arojen karuista maisemista. Jonka lakeuksilla lampaat laiduntavat ja tuuli tuivertaa!

Kovasti haluttaisi tehdä itselle vastaava villapaita, on niin söpöllä tavalla outo.

kuulumisia

HUh, tuntuu että on ollut kamala hulina koko ajan. Olen ollut flunssassa (kerrassaan epämiellyttävää) Mitään urheilua en ole uskaltautunut harrastamaan ja sitä kautta on aika kurja fiilis.
Lapset ovat olleet kipeinä. Ja hoitotäti on saikulla. Siis ollaan kipeilty porukalla kotosalla.
Hermot ovat olleet kovalla koetuksella!

Pää on täynnä erilaisia ideoita , haluaisin tehdä niin paljon kaikkea. Ja tuntuu ettei ehdi mitään.
Kovasti haluaisin laittaa taas kuvia, mutta edelleen puuttuu läppäristä kuvienkäsittely ohjelma (/SAaamaton miehen mokoma!!) Myöhemmin siis.
Olin ajatellut lähteä joulu markkinoille omien tekeleittei kanssa, mutta jää nähtäväksi saanko mitään aikaiseksi. Tulee kiire!
Olisi vaan kiva kokeilla menisikö mikään kaupaksi. Toisaalta tiedän että minulle tulisi paha mieli jos ei ketään kiinnostaisi. Uskaltaako riskiä ottaa?!

ps. Kiitos muuten kaikille lankakauppa kommenteista. Tuli parempi mieli etten ole ainoa, jota on tylytetty tarpeetta. Villapaitaan löytyi langat äidin vintiltä (100 % islantilaista ruskeaa villalankaa, möyheää ja sopivan palksua) Villapaita valmistuu toivomusten mukaan jouluksi, tai ainakin uudeksi vuodeksi!

Minusta on tullut herkkis

Löysin unelmaisen neuleohjeen jonka ehdottomasti haluaisin tehdä. Olenkin metsästänyt siihen sopivia lankoja, muttei oikeintahdo löytyä. Hankalaa. Ohje on aika haastava ja jännittää osaisinko edes sellaista tehdä. Onnekseni meillä on suvussa neule-experttejä jotka ovat auliisti lupautuneet opastamaan.
Kuitekin minua jäi häiritsemään lankakaupassa eräs myyjä(?) Nainen oli hyvin skeptinen ja epäili etten osasi tehdä mallikertaa. Hänelle se olisi helppo minun kannattaisi kuitenkin ottaa vain jotain helpompaa neulottavaa.
Minusta käsittämätöntä käytöstä. Miksi pitää tulla lyttäämään toisen innostus. Tuli tosi paha mieli ja asia jäi vaivaamaan. Pitäisiköhän käydä tilittämässä huonosta palvelusta?
Langat vielä puuttuvat ja tekemistä olisi näin joulun alla muutenkin paljon olen miettinyt neuleunelmasta luopumista...